Tekisinkö opetusvideon?

Maataloustieteiden osastolla järjestettiin toukokuussa kaksiosainen videopaja. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin videon käsikirjoittamiseen ja kuvaamiseen, toisella kerralla editoitiin videoita.

Esko Kuittinen ja Kristian Lindqvist HY:n opetusteknologiapalveluiden videotiimistä opettivat käsikirjoituspajassa 9.5.2019

Yliopistonlehtori Hannu Mikkola osallistui molempiin pajakertoihin. Hän kommentoi ennakkoajatuksiaan näin:

Ennen työpajoja oli tunne, että olisi hienoa osata edes leikata videoista turhat pätkät pois ja kyetä lisäämään niihin jotain selventäviä tekstejä. Kokemus toinen toistaan helppokäyttöisemmistä ”appeista” ja niihin liittyvistä koulutuksista on kuitenkin sellainen, että en uskonut siitä mitään tulevan. Koulutuksen jälkeen menisin kotiin ja hautaisin ajatukset videoiden editoinnista.  

Hannu käsikirjoittaa (edessä oikealla)

Hannu tuli silti urheasti myös editointipajaan. Muuttivatko pajat hänen ajatuksiaan?

Olikin iloinen yllätys, että kahden iltapäivän jälkeen minulla oli video, jonka olin itse koostanut ja jossa oli monia sellaisia ominaisuuksia, joista en edes uneksinut ennen työpajoja (häivytyksiä ja muita efektejä, nopeutusta, still-kuvia, taustamusiikkia…). Videoni asiasisällössä ei ole päätä eikä häntää, mutta sitä on kiva katsoa – jopa muiden kuin itseni mielestä. Työpajoissa edettiin sopivalla tahdilla, rennolla otteella asiantuntevien opettajien opastuksella. Kaksi työpajaa oli tarpeen, koska niiden välissä piti hankkia editoitavaa materiaalia ja asiaa oli sopivasti kahdeksi iltapäiväksi. Onneksi en kranttuillut käytettävissä olevan materiaalin kanssa. Minulla oli yksi lyhyt, itse kuvaamani videon pätkä ja toisen olin saanut työkaverilta, eikä niillä ollut mitään tekemistä toistensa kanssa.  Nyt kynnys opetus- tai muun videon tekemiseen on niin matala, että oikeastaan odotan innolla tilanteita, joissa pääsen kuvaamaan materiaalia. Kokemukseni kuvaajana on hyvin vaatimaton, mutta tiedän, että silläkin saa kelvollista katsottavaa aikaan olemassa olevilla välineillä, jotka ovat kännykän kamera ja tietokoneeseeni lataama Movie Maker. Nämä työpajat olivat positiivinen yllätys ja pidensivät omaa digiloikkaani huomattavasti.

Hannu Movie Makerin kimpusssa editointipajassa 16.5.2019

This slideshow requires JavaScript.

---

Teksti: Hanna-Riitta Kymäläinen ja Hannu Mikkola. Kuvat: Hanna-Riitta Kymäläinen.

Digitizing teaching, challenges and opportunities

This spring I joined the Digital Leap (Digiloikka) project for the last months of it, and it has been an interesting experience. I started with recording and editing teaching videos for one of the largest MSc courses in our Department, the compulsory Research Design and Analysis, without which no student can leave for the working life.

The challenge in that course is that our department encompasses VERY different study lines and also the MSc theses of the students range from qualitative questionnaires to feeding or field experiments, from mechanistic lab experiments to big data animal breeding studies. So the challenge in the student feedback over past year has been that the different backgrounds of the students need to be taken better into account and for the many students getting their very first experience to work with IBM SPSS statistical package, more support should be provided.

So over the spring I worked through the jungle of different video editing software (installed and tried about five of these) and used the newly-purchased microphone headsets to record demonstration videos on some key topics in statistics, like checking for normal distribution using different methods and performing a Box-Cox transformations. The rather limited technical option for the Adobe Connect, our current lecture recording software, actually require to cut and edit the videos via some other software, be it Corel VideoStudio or Lightworks or Windows MovieMaker. But there’s a whole lot more about the process, like not all software can open specific types of output files coming from Adobe Connect etc. However, the student feedback on the lecture videos and these demo videos have been encouraging, as it is always possible to stop the video when the process is explained too quickly and to re-check.

When talking of lecture recordings, one challenge of course is to keep the actual in-class teaching and learning activities (that will not be part of the video shared online later) interesting and motivated enough to have a decent lecture presence of the students. I’ve heard stories where classes of 100 students gradually turned into online-only courses as there was not much difference in the in-class session and the online video recording, but in my mind, they really should complement each other. Ideally the classroom sessions are the places of active learning and grasping new ideas that are co-created via interaction between the facilitator and the students ‒ and online video for those who for some reason couldn’t attend that particular session. Or then to remind the topics when studying for the exam.

Another issue I am active with is to arrange the use of the devices purchased for the Department of Agricultural Sciences for facilitating digital courses in the future. These devices include (video) camera with an outdoor microphone, different headsets for recording teaching videos indoors and webcam-microphone sets for recording classes in lecture rooms. The teachers have been informed of the booking system and I’m sure the devices purchased within the Digital Leap project will continue to serve our Department for many years to come. All in all, my experience within the project has been highly positive as one of the largest compulsory courses for our MSc students got improvements for future students and the devices purchased allow us to record videos also from outdoor events like the field experimentation season that has just begun.

 A new field experimentation season has begun

---

Text and photos: Priit Tammeorg.

Diginatiivien jalanjäljillä

 

Pasi Silander Helsingin kaupungilta pohti oppimisanalytiikkaa ja digitaalisuuden määritelmää muun muassa näin: ”Digitaalisuus on uuden toiminnan mahdollistamista, muutosprosessi, jota ei voi ostaa kaupasta.”

Minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä ITK2019 (Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa) -konferenssiin Hämeenlinnaan, ja enempää empimättä tartuin tilaisuuteen. Digitaalisuus opetuksessa on toki kiinnostava aihe, kun taas digitaalisuus perheessä tuottaa ristiriitoja ‒ ainakin minun ja poikani välillä. Menetän joka aamu hermoni, kun aamuvirkku 8-vuotias poikani löytyy peiton alta tuijottamassa salaa tubettajien videoita, kun pitäisi jo kiirehtiä koulubussille. Videot koukuttavat, se on tullut selväksi, mutta voisivatko opetusvideotkin koukuttaa? Lähdin ottamaan asiasta selvää konferenssin mobiilivideotyöpajaan.

Kolmen tunnin työpaja oli täyteen buukattu jo viikkoja ennen konferenssin alkua. Opimme, että videon on oltava lyhyt ja huolellisesti käsikirjoitettu. Sisältö kannattaa pilkkoa maksimissaan kuuden minuutin jaksoihin, joissa korostetaan vain keskeisiä asioita ja vältetään turhia elementtejä. Hyvin tehdyt, lyhyet ja ytimekkäät videot säilyvät opetuksen tukena pitkään. Niitä voidaan käyttää eri opintokokonaisuuksissa, kursseilla ja oppimistehtävien yhteyksissä yhä uudelleen.

Paneelikeskustelu Areena-salissa.

Opetusvideossakin pitää esiintyä innostavasti, luonnollisesti ja tuoden persoona esiin, kuten nämä lapsia ja nuoria koukuttavat tubettajat mallikkaasti tekevät. Videon alussa puhutaan vapaasti, luodaan katsekontakti ja pidetään kamera silmien korkeudella. Videon aloitus voi mennä pahasti metsään ja katsojan ajatukset harhapoluille, jos puhuvan pään korvista kasvaa oksia tai puhujaa ei erota taustasta. Kannattaa myös miettiä tarkoin, mihin muistiinpanot sijoitetaan, jotta katsekontaktia ei menetetä, vaikka luetaan suoraan paperista.

Opetusvideoissa kuvaa ja puhetta yhdistetään ja pitkiä tekstejä vältetään. Videon tulee sisältää myös yllätyksellisiä elementtejä. Erilaisia opetusvideoiden muotoja, kuten piirtämistä, animaatioita, haastatteluja ja kuvaruutuvideoita, yhdistämällä ylläpidetään kiinnostusta ja havainnollistetaan opetusta. Videoiden suunnittelussa on vain luovuus rajana ja hölmöiltäkin tuntuvat ideat ovat kokeilemisen arvoisia. Hyvä opetusvideo voi olla erittäin yksinkertainen, kun ajatus on kirkas.

Työpajan lopulla saimme tehtäväksi toteuttaa opetusvideon ryhmissä kuudella otoksella. Kuuden otoksen menetelmä sopii toiminnan kuvaamiseen: kuvataan siis liikettä, eikä kuvatessa liikuta itse. Otokset sisälsivät vain yhden kohteen kerralla: kasvot, kädet, neutraalin (esim. yleiskuvan), esittelyn, kuvauskulman kuvattavan olan yli ja jotakin luovaa. Aikaa oli niukasti ja lukuisat hyvät vinkit unohtuivat kuvausten edetessä. Editoinnin alkaessa olo oli sekava. Kuinka näistä kymmenistä klipeistä saataisiin työstettyä kokonainen video? Ja vielä kännykässä?

Videoklipit siirtyivät yllättävän sujuvasti PowerDirector-sovellukseen ja niiden editointi oli helppoa. Videoiden leikkaus, siirtely sekä tekstien ja musiikin lisääminen sujuivat kuin Nia-tanssi, luovasti ja yleisiä totuuksia rikkoen. Saimme ihailla kurssilaisten tekemiä videoita pianon soittamisesta, kengännauhojen sitomisesta ja kukkien kastelusta. Meidän ryhmän lopputulos ei ollut kuitenkaan kaunista katsottavaa, joten ette löydä videon linkkiä tämän kirjoituksen ohesta.

Digiveikot kohottivat tunnelmaa ITK2019-konferenssin avajaisissa teemalla ”sieltä mistä aita on matalin”.

Uskon, että laadukkailla opetusvideoilla voidaan koukuttaa opiskelijoita, mutta tämä vaatii panostusta opettajien osaamisen kehittämiseen, innovatiiviseen yhteistyöhön yli tiedekuntarajojen sekä tietenkin heittäytymistä. Arvostukseni tubettajia kohtaan nousi kohisten. Helpon sovelluksen avulla saimme poikani kanssa yhteisen harrastuksen: videokuvauksen kuuden otoksen taktiikalla, jonka ensiyritykset löytyvät jo salatulta YouTube-kanavalta. Ehkä joku aamu poikani kuvaa arkisia aamutoimiani ja kommentoi niitä ilkikurisesti. Menetänkö hermoni silloinkin – aivan varmasti!

Mobiilivideotyöpajan vetäjät olivat Johanna Ailio Tuamk:ista, Esko Kuittinen HY:sta ja Jukka Koivisto SDO:sta.

Minna Lakkala Helsingin yliopistosta esitteli työkaluja ja menetelmiä globaalien kompetenssien oppimisen tukemiseen.

Lisätietoa

Guo ym. (2014): How video production affects student engagement

Guo (2013): tutkimus opetusvideoiden sopivasta kestosta

Brame (2015): Effective educational videos

Leuvenin yliopiston videoita ja suunnittelupohjia

Mayer (2008): multimediaoppimisen suunnitteluperiaatteista

Helppoja videoiden editointisovelluksia

• OpenShot videoeditori – Windows-tietokoneet
• PowerDirector – Android-puhelimet
• iMovie – IOS (Apple)

Koulutusvinkki maataloustieteiden osaston opettajille

Miten tekisin opetusvideon? Tule ideoimaan ja hakemaan neuvoja MAAT-AGRI-digiloikan videopajasta. Tällä kertaa keskitymme kentällä, luokassa tms. kuvattaviin videoihin. Paja on kaksiosainen:

Käsikirjoitus ja kuvaaminen: to 9.5.2019 klo 13.00-16, Koetilantie 5, sali 131

Editointi: to 16.5. klo 13.00-16, Infokeskus Korona, atk-luokka 170

Toteuttajana kanssamme Opetusteknologiapalvelut. Voit osallistua yhteen tai molempiin kertoihin. Ei ennakkoilmoittautumista. Tarjolla kahvia ja teetä. Tervetuloa!

---

Teksti ja kuvat: Maria von Cräutlein.

Digiloikkija

Viime vuosina koulumaailmaa on puhuttanut paljon Suomen hallituksen lanseeraama termi digiloikka. Suomesta löytyy paljon innovatiivisia ihmisiä ja osaamista opetuksen kehittämiseen, ja näitä ihmisiä on paljon myös maataloustieteiden osastolla. Nykyinen hallitus on asettanut tavoitteeksi tehdä Suomesta modernin ja innostavan oppimisen kärkimaan, mikä on mahdollista, jos taloudellista panostusta kohdistetaan tähän järkevällä tavalla.

Termi digiloikka herättää jokaiselle meistä erilaisia ajatuksia, niin positiivisia kuin ehkä myös negatiivisia. Moni on jo tehnyt itselleen sopivan kokoista digiloikkaa. On kuitenkin ymmärrettävää, että muutos voi aiheuttaa hieman pelkoa esimerkiksi tekniikkaan, työmäärään tai tietoturvallisuuteen liittyen. Muistan itse ensimmäiset kosketukseni tietokoneisiin opintojen alkupuolella, jolloin kirjoitin ensimmäisen harjoitustyöni 286-tietokoneella; koneessa oli muistia 1 Mt ja kovalevyn koko 20 Mt. Tietokone helpotti opiskeluani huomattavasti, sillä aiemmin olin tehnyt kirjalliset raportit kirjoituskoneella ja korjausnauhaa oli kulunut melkoisesti. Tämä oli sitä aikaa, kun oli vielä lankapuhelimet; www-maailma alkoi vasta yleistyä pikkuhiljaa ja internetin käyttö oli kallista ja hidasta. Luennoilla opettajat käyttivät liitutaulua, ja moderneimmat kirjoittivat piirtoheittimen kalvolle. Opiskelijat sitten kiltisti kopioivat tekstit vihkoihinsa ja kansioihinsa. Vähitellen opettajien käsinkirjoitetut ja paljon nähneet piirtoheitinkalvot vaihtuivat tietokoneella tehdyiksi, ja opiskelija sai niistä jopa selvän. Opiskelijan vinkkelistä katsottuna suuri muutos koettiin, kun piirtoheitinkalvojen tilalle tulivat videotykiltä näytettävät PowerPoint-diat. Opettajille tämä tuotti paljon ponnisteluja, koska luentomateriaali piti viedä uuteen formaattiin, mikä herätti alkuaikoina ainakin joissakin opettajissa vastustusta.

Nykypäivänä tilanne on toinen, sillä harva opettaja ja tuskin kukaan opiskelija Suomessa haluaisi palata vanhoihin ”kalvoihin”. Esimerkiksi maataloustieteiden osastolla Moodle-verkko-oppimisympäristö on jo arkipäivää, ja osa kursseista striimataan eli suoratoistetaan luentosalista. Näin opiskelijat voivat seurata luentoa mistä vain edellyttäen, että heillä on verkkoyhteys ja tarvittavat laitteet. Kun luentoja vielä tallennetaan, se joustavoittaa monen opiskelua.

Itse näen, että digiopetus tulee seuraavien vuosien ja vuosikymmenen aikana lyömään itsensä toden teolla läpi, jos tarvittava tekniikka ja esimerkiksi verkkoyhteydet paranevat entisestään. Digiopetus voi myös tarjota mahdollisuuksia yhteistyöhön, esimerkkinä aiemmin digikahveilla ja blogissamme esitelty kiertotalous.nyt-MOOC. Digiopetuksessakaan ei pidä mennä liiallisuuksiin, digitaalisuus ei saa olla itsetarkoitus, ja fyysinen läsnäolokin on tärkeää opiskelijoiden hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Kaikilla ei välttämättä ole varaa tietokoneen ja muiden laitteiden hankkimiseen. Itse olen huomannut, että verkkoluennoilla ei saada yleensä niin hyvää keskustelua aikaiseksi kuin silloin, kun henkilöt ovat fyysisesti paikalla.

Käytännön kokemuksieni perusteella on hyödyllistä laittaa laitteet käyttökuntoon ja testata web-kameran ja mikrofonin toiminta hyvissä ajoin ennen striimattavan luennon alkamista (tähän on hyvä varata aikaa noin 30 minuuttia). Luennoitsijan on hyvä muistaa toistaa opiskelijoiden kysymykset, sillä muuten ne eivät välttämättä kuulu etäyhteyden päässä oleville kuulijoille. Lisäksi olisi hyvä etäosallistujia ajatellen näyttää halutut esityksen kohdat hiiren osoittimella eikä videotykin taustakankaalle. Digiloikkahankkeellemme on tilattu laadukkaita web-kameroita, jotka auttavat saavuttamaan hyvän äänen ja kuvan laadun.

Lopuksi digiloikan hengessä pohdintatehtävä: millä digilaitteella oheinen kuva on otettu?

---

Teksti ja kuva: Risto Kuisma.

Digimatkalla

Marraskuisena iltapäivänä pomoni hupsahti tutkijan kammiooni ja kertoi hengästyneenä, että nyt tarvitaan pikaisesti koordinoijaa kurssille, jossa käytetään digiloikan välineitä. Digiloikasta ei minulle muuta tullut mieleen kuin aamulla havaitut pahuksen jäniksen jäljet jyrsityn omenapuumme ympäriltä. Mutta suostuin empimättä, sillä rahapula vaivasi puolipäiväistä tutkijaa ja puolipäiväistä yrittäjää, jolle markkinointi ei ole aivan luontainen olotila.

Sanoista tekoihin: aloin kyselemään kurssille etäopettajia valtion tutkimuslaitoksista, Puutarhaliitosta ja ministeriöstä, mutta vastaus kysymykseeni Adobe Connect (AC) -etäyhteyden kautta luennoimisesta sai joka kerran tyrmäävän vastareaktion: ”Ei se kuitenkaan toimi. Liian hankalaa. Mieluummin tulen paikan päälle.” Se siitä digiloikasta ja matkakorvausten säästämisestä, ajattelin. Tuleekohan kurssista sittenkään mitään vai palaanko köyhään arkeeni pikemminkin kuin luulinkaan. Mutta ei hätää: kun kurssiopettajat oli saatu kokoon ja Moodle valmiiksi, oli aika lähteä testaamaan Riston ja Evan kanssa AC-streamausta, ja hyvinhän se taittui! Mikä onni oli saada kurssille ammattistreamaaja, jolloin opettajat pystyivät keskittymään pelkästään luennointiin ja opiskelijat nauttimaan etänä tai paikan päällä mielenkiintoisista tarinoista, eikä puolta luennointiajasta haaskattu AC:n kanssa räpelöimiseen – niin kuin minulle kävi. Tehtävänäni oli tallentaa lyhyt kurssiesittely AC:n avulla digiloikan hengessä, mutta jostain syystä aina jotain meni vikaan. Yritin esimerkiksi tallentaa esittelyn väärään aikaan, kun luennot olivat jo käynnissä, mutta onneksi tajusin mokani ja häivyin vähin äänin luennoitsijan äänen saattelemana. Juuri kun olin saanut vihdoinkin nippelit ja nappelit kohdilleen, olin kadottanut puheääneni ja vietin hiljaista eloa flunssan kourissa kurssin tallenteita ja omenapuuta napittaen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kurssin huippulaatuiset tallenteet ilahduttivat opiskelijoita ja streamauksen kautta luentoja kuunneltiin reaaliajassa, chat pysyi kuitenkin hiljaisena. Kun taas minä pääsin hetkeksi tutkijankammiostani ihmisten ilmoille turisemaan luentojen aluksi kurssin opettajien ja paikalle saapuneiden muutamien opiskelijoiden kanssa, jotka olivat myös aktiivisia keskustelijoita luentojen aikana. Vain kerran luennoitsija joutui puhumaan tyhjälle salille, mutta onneksi silloinkin streamaajamme oli paikalla. Mietittäväksi jäi, kannattaako luennoitsijan tulla Viikkiin satojen kilometrien päästä digiaikana? Entä mikä on opiskelijoiden ja luennoitsijan tilanne, jos yhteydet eivät toimi? Vielä on paljon tämän tapaisia kysymyksiä ratkaistavaksi.

---

Teksti ja kuva: Maria von Cräutlein.

Mikä on MOOC ja miten sellainen tehdään?

Digikahveilla 14.11.2018 Hannu esitteli meille kiertotalous.nyt/circular.now-MOOC:in toteutusta. Prosessi on ollut monivaiheinen, mutta siitä on selvitty hienosti. Digialustana käytettiin Helsingin yliopiston MOOC-alustaa. Hanke toteutettiin yhdessä Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Rahoittajana oli Sitra. Kurssin opiskelijapilottivaihe on parhaillaan käynnissä.

Hannu kommentoi tähänastista MOOC-prosessia seuraavasti:

“Alussa oli suuri hämmennys siitä, millaista materiaalia MOOC:iin pitää tuottaa. Piti myös miettiä, miten voin seurata oppimistavoitteiden toteumista, kun en tapaa opiskelijoita eivätkä he minua tai muita kurssin valmisteluun osallistuneita. Kaikkiin edellä mainittuihin auttoi paljon tutustuminen [aiemmin tehdyn] Ilmasto.nyt-kurssin rakenteeseen ja sisältöön sekä tieto siitä, että kyseinen kurssi oli saanut opiskelijoilta hyvää palautetta.”

“Parasta on ollut työskennellä ryhmässä, jossa on hyvä tekemisen meininki, joustavat ja asiansa osaavat videokuvaaja, graafikko ja kääntäjä sekä ihmiset, joilta on saanut apua, kun sitä on pyytänyt. On myös ollut ilo havaita, että kurssilla on kysyntää. Ilmeisesti se tuli tarpeeseen.”

Digikahvitilaisuus suoratoistettiin ja tallennettiin Adobe Connectilla. Tallenne on maataloustieteiden digiloikan Flamma-työryhmäalueella.

Kuvakaappaus sivustolta mooc.helsinki.fi

MOOC = Massive Open Online Course.

---

Teksti: Hanna-Riitta Kymäläinen, kursivoidut lainaukset: Hannu Mikkola. Kuva: Hanna-Riitta Kymäläinen.

Twiittailemaan?

Miten twiittaisin työstäni ja miksi? Digikahveilla 17.10.2018 meitä pikakurssitti Anu Korhonen. Helena mainosti osastomme uusia hashtageja #HYmaatalous ja #UHagri. Opin twiittailusta faktoja ja kuulin kokemuksia, eikä toiminta vaikuta teknisesti liian vaikealta. (Tilaisuuden tallenne henkilökunnalle Flamman työryhmäalueellamme.) Vielä olisi kirkastettava omaa someidentiteettiä ja käytännön toimintatapaa. Rohkeille kokeilijoille on nyt käyttöä.

Session lopuksi Mervi muistutti uudesta Q&A-toiminnastamme: maatalousalan ajankohtaisia kysymyksiä ja vastauksia kootaan yhteisellä ponnistuksella kokonaisuudeksi, minkä on tarkoitus helpottaa viestintäämme kaikilla foorumeilla.

Digiloikkaa tämäkin: alla on kuva paikasta, jossa olin tällä viikolla antamassa käyttäjäpalautetta Unituben kehitysversioon. Hienoa, että Unitubea kehitetään ja käyttäjien näkemyksiä kuunnellaan.

---

Teksti ja kuvat: Hanna-Riitta Kymäläinen.

Digiloikkahankkeiden esittäytyminen

Esittelimme Mervin kanssa Minerva-torilla 13.9.2018  digiloikkahankkeemme kuulumisia. Tilaisuus oli tarkoitettu kaikille vuonna 2018 aloittaneille hankkeille.

This slideshow requires JavaScript.

---

Teksti ja kuvat: Hanna-Riitta Kymäläinen

Unitube-luennot ja Moodle-tentit opettajan silmin

Neljä opettajaa teki maataloustieteiden kandiohjelman tieteellisen kirjoittamisen kurssille Unitube-luentoja ja kolme heistä myös Moodle-tenttikysymyksiä. Diat tehtiin yhteisesti sovittuun formaattiin, ja videot editoi tehtävään palkattu henkilö. Mitä opettajat kokivat ja oppivat?

---

Kiitos näkemyksistä projektiin osallistuneille opettajille. Tekstin editointi ja kuvat: Hanna-Riitta Kymäläinen. Kuvat on tehty Strip Design -applikaatiolla / iPad.

Sisukkaat digikahvit

Maataloustieteiden osaston syyskauden ensimmäisillä digikahveilla 30.8.2018 perehdyttiin Sisuun ja uusiin hopsauskäytäntöihin. Opetukseni-sivujen osalta muistutettiin muun muassa kurssien Moodle-linkkien lisäämisestä ja opettajan yhteystietojen tarkistamisesta. Lisäksi kerrattiin, miten oman kurssin käyttöön saa koulutusohjelmiamme varten laaditun Moodlen kurssipalautelomakepohjan.

Digikahvitilaisuus suoratoistettiin ja tallennettiin AC:llä. Linkki osaston sisäiseen tallenteeseen on Flammassa koulutusohjelmiemme digiloikka-työryhmäalueella.

Viola Sisu-valistajana

---

Teksti ja kuvat: Hanna-Riitta Kymäläinen.